Öisalmensilta

Matka saunasta uimaan on vuodesta -92 käynyt näiden kahden kiven välistä, ja etenkin syyspimeällä saunojat ovat henkensä kaupalla taiteilleet itsensä kiveltä kivelle. Me vakituiset asukkaat sentään tiesimme mille kiville kannatti loikkia päästäkseen ehjin nahoin yli, mutta mökkivieraille tehtävä oli monin verroin hankalampi. Sitten eräänä kauniina kesäpäivänä lanko totesi, että siihen pitää rakentaa silta. Tällaisen minisillan rakentamisessa ei kahdelta nuorelta mieheltä kauaa nokka tuhissut, ja lopputulos on tukeva ja turvallinen! Voi mikä ilo on ollut hipsiä saunasta uimaan uutukaista Öisalmensiltaa pitkin. 

Karunkaunis luonto

Silloin kun koivuangervot ja kuunliljat kuolevat käsiin, vaikka puutarhuri lupasi niiden olevan kestäviä, saattaa tuntua ettei täällä saa mitään kasvamaan. Se ei kuitenkaan ole saaren vika, vaan pöhkön puutarhurin. Vaikka kukkapenkkien rakentelu tuuliseen saareen on epätoivoisten hullujen hommaa, ei Munapirtistä puutu menestyviä kasveja. Miten ärsyttävää onkaan raahata kottikärrykaupalla multaa luodakseen edes jonkinlaiset kasvuolosuhteet muutamalle kukalle, kun rantakallion halkeamassa, aivan olemattomassa kolosessa, kasvaa tyytyväisenä villivadelma.

Sen vieressä hehkuvat sadat kanervat.

Mustikat ovat jo vaihtamassa syysväreihin, vaikka marjojen ja kesäkauden soisi vielä jatkuvan.

Etupihan kukkapenkki

Tänä kesänä on paiskittu rutosti hommia ja ideoitu puutarhalle uutta ilmettä. Rantailmasto on karuakin karumpi - monet V-VII-vyöhykkeelle suositellut kasvit eivät pärjää meidän rannallamme. Jatkuva, piiskaava tuuli ja laiha, ohut maaperä täytyy ottaa huomioon kasvivalinnoissa. Täällä pärjäävät kasvit ovat sitkeitä ja pieniä, harvemmin kovin värikkäitä. Talon taakse, tuulensuojaan, on rakennettu näyttävä ruukkupuutarha ja kukkaloisto daalioiden avulla, mutta talon edessä ei ole kukan kukkaa. Tänä kesänä eteläseinustalle päätettiin rakentaa ihan oikea kukkapenkki yksi- ja kaksivuotisista kesäkukista - tuulenkestävistä lajeista. Nyt paikalla on kymmenen vuotta vanhoja vuorenkilpiä, paljon heinää, neljä taponlehteä ja uhkea alppikärhö. Maa on aivan yhtä surkeaa kuin muuallakin mökin ympärillä.

Vanhaa, sitkeässä kasvavaa heinää oli turha alkaa repiä pois köyhästä maasta. Sen sijaan rikkaruohot saavat tukehtua kuoliaaksi vanhan päiväpeiton alla!

Reunoille jätettiin vuorenkilpirivistö, joka toivottavasti nousee uuteen kukoistukseen lannoituksen myötä.

Kokoa uudella kukkapenkillä on noin 3mx1m, ja tarkoitus on saada valtava kukkaloisto aikaiseksi edes tähän talon kaakkoiskulmalle. Meillä on myös kaksi kompostoivaa huussia, joista tyhjennettävä multa on tähän mennessä piilotettu jonnekin kuusen alle metsän siimekseen. Mitä tuhlausta, etenkin täällä hiekkaisilla kalliomailla! Mutta ei niitä hyyskäjätteitä ole viitsinyt vihannespenkkiinkään laittaa. Mutta nyt! Tähän rakennetaan todella ravinteikas kakkakukkapenkki. Ensimmäinen muutaman sentin kerros on meidän ikiomaa keittiökompostia, seuraava kerros onkin vedensuodattimesta poistetut vanhat hiekat (200L), väliin sitten huussijätteet ja lopulta päälle turvetta. Tavoitekorkeus on 20 senttiä, katsotaan miten menee. Penkkiin pitää varmaan istuttaa lisää perennoja, ettei se ole ihan kalju kesän alussa. Ei se tosin pahemmalta voi näyttää kuin tällä hetkellä...

Mitäs sinne sitten istutetaan? Paikallisesta hypermarketista sai siemenpusseja kohtuulliseen 90 sentin kappalehintaan, ja niitä tarttui mukaan kuusi:

Ensimmäisenä vuotena nautitaan kehäkukan, ruiskaunokin ja auringonkukan loistosta ja yleisilme on tuollainen kelta-oranssi-sininen. Sitten 2014 toivottavasti astuvat mukaan nämä toisen kesän kukkijat, maariankello, punahattu ja sormustinkukka. Koska huussit pitää tyhjentää vuosittain, lienee helpompaa käyttää kesäkukkia tässä penkissä etteivät perennat kirjaimellisesti huku kakkaan. Jos tämä kokeilu onnistuu, niin seuraavaksi kukkapenkkiä voi jatkaa koko eteläseinustalle.